Kuukauden retro, Need For Speed, marraskuu 2013

Tässä kuussa päätin vetää tapetille legendaarisen Need For Speed -sarjan. Minulla on tässä parisen viikkoa aikaa miettiä minkä pelin ostan uuden Playstation 4:seni kaveriksi julkaisussa. Koska minulla on varaa ostaa vain yksi, niin vaikea valinta täytyy tehdä neljän kohtalaisen mielenkiintoisen pein kohdalla. DriveClubin ja Watch Dogsin myöhästymisen ansiosta minua ei erityisesti mikään näistä julkaisupeleistä kiinnosta, joten katselen ja luen arvosteluja ja olen päätynyt siihen, että valitsen yhden Killzone: Shadow Fallin, Assassin’s Creed IV: Black Flagin, Injustice: Gods Among Us Ultimate Editionin ja Need For Speed Rivalsin väliltä.

Tehtävän tekee vaikeaksi juuri se, että kaikki neljä on vain semi-kiinnostavia minulle. Killzonesta ja Assassin’s Creedistä en ole pelannut aikaisempia osia kuin vain vähän sieltä täältä ohimennen.

Need For Speed pelejä on vaivannut Criterionin tapauksessa manuaalisen vaihdelaatikon puute, joten tämä uusinkin askarruttaa vaikka ei Criterionin tekemä olekaan. Sitten siinä välissä oli vielä kohtalainen NFS: The Run, vaikka manuaalinen vaihdelaatikko löytyi niin näppäimiä ei voinut asetella vapaasti, joten ajonautinto jäi puolittaiseksi, koska joutui pelaamaan napeilla joihin ei ole tottunut. Minä kun tykkään oldskoolisti kaasuttaa ja jarruttaa oikealla analogisella tatilla liipasimien sijaan. Joten kaasutus ja jarrutus liipasimista ja vaihteiden vaihtaminen olkanäppäimistä ei ollut kauhean hyvä yhdistelmä, kun kaasua ja jarrua ei saanut laitettua siihen oikeaan tattiin.

Injustice: Gods Among Us, paha sanoa, jos peli täysin kiinnostaisi niin minulla olisi se jo. Mortal Kombatia DC-hahmoilla, näyttää ihan OK peliltä ja tämä versio sisältäisi kaikki julkastut DLC:eet, joten paketilla olisi ihan hyvin arvoa. Mutta sitten taas Killzone: Shadow Fall olisi näistä ainut aito ”next-gen” -kokemus. Ei se toki pelistä parempaa tee.

Alkuperäinen Need For Speed ja Underground

Yksi juttu mikä minua on nyppinyt viimeaikoina internettiä selaillessa on ihmisten erityinen halu saada Electronic Arts tekemään NFS: Underground 3 ja yleensä samaan hengen vetoon mainitaan sarjan juurilleen palaaminen.

Ensinnäkin Underground 3 olisi oikein hieno juttu, jos se olisi tehty oikein, eli import tuner henkisesti niinkuin ensimmäiset kaksi Underground peliä olivat, toisin kuin aiheesta jo lipsunut vuoden 2005 Most Wanted ja sarjan seuraava peli Carbon.

Sitten se mikä minua tässä asiassa eniten nyppii on se, että puhutaan sarjan juurilleen palaamisesta ja Undergroundista samassa lauseessa. Nämä ihmiset on pakko olla hieman nuorempaa sukupolvea sillä Underground on peli sarjan kymmenes osa jos mukaan lasketaan ekan pelin SE versio ja vuoden 2001 Motor City Online. Kahdeksas osa jos ei lasketa.

Underground
Underground oli vakuuttavan näköinen ilmestyessään, mutta myös loistava kilpa-ajopeli.

Katsotaanpas sitten hiukan sitä ensimmäistä Need Fos Speediä. Se julkaistiin vuonna 1994 Panasonic 3DO:lle ja vuotta myöhemmin DOS PC:lle. Playstation ja Saturn versio ilmesty vuonna 1996. Ensimmäinen Need For Speed pyrki olemaan realistinen ajomallinnusta myöten, toisin kuin sarjan muut osat. Autoja oli yhteensä vain yhdeksän, joista yksi oli kuvitteellinen bonusauto. Eli ei minkäänlaista kustomointia ja autoina ei esiintynyt mitään Peugeot 206:sia tai Ford Focuksia vaan sen sijaan Lamborghini Diablon ja Porsche 911:sen tapaisia laitteita. Eli aika kaukana alkuperäisestä Underground sarjasta (Underground 1 ja 2).

Eli toisin sanoen sarjahan nimenomaan palasi takaisin juurilleen pelissä numero 22 jos kannettavien konsoleiden pelitkin lasketaan, vuosimallia 2010 ja kantaa nimeä Need For Speed: Hot Pursuit, tietenkin ilman sitä realismiin pyrkivää ajomallinnusta, mikä ei simulaatiotyyppinä haittaisi minua ollenkaan. Jo pelkkä nimikin on selkeä rebooy sarjalle. Peli olikin muuten aivan loistava, mutta tämä oli ensimmäinen Criterionin Need For Speed, joten siitä puuttui manuaalinen vaihdelaatikko valinta, ja se on deal breaker minulle henkilökohtaisesti. Ymmärrän kyllä toisaalta näitä Underground 3:sen haluajia, koska heidän import tuner pelinsä pistettiin säpäleiksi myöhemmissä peleissä, heittämällä kehiin eksoottisia vehkeitä ja peli peliltä kustomointia otettiin pois. Parempi olisikin jos EA tekisi pelin pääsarjan alkuperäisen Need For Speedin faneille ja pelin import tuner faneille, minä tykkäisin molemmista. Alkuperäistä Need For Speediä pikkuisen enemmän realisimin suuntaan lykättynä ja sitten arcade henkisempi tuner Need For Speed erikseen. Molemmat leirit olisivat tyytyväisiä, mutta nykyisellään kukaan ei tykkää näistä sekametelisopista, kuten vuoden 2012 Most Wanted.

ProStreet
ProStreet otti askeleen realistisemman katsauksen sarjaan. Monen vihaama, mutta minä pidin, paljon. Burnout savueffekti näyttää hyvältä vieläkin vuonna 2013

Vielä artikkelia turhaan paisuttamatta voisin mainita missä pelissä nähtiin mitäkin ensimmäisenä Need For Speed sarjassa ja mitä pelejä olen itse pelannut ja suosikkini vuosien varrelta.

Ensimmäiset poliisit, Need For Speed (1994)
Ensimmäinen peli, jossa voit olla itse poliisi, NFS III: Hot Pursuit (1998)
Ensimmäinen peli, jossa oli autojen vauriomallinnus, NFS: High Takes/Road Challenge (1999)
Peli, jossa oli pelkkiä Porscheja, NFS: Porsche Unleashed/Porsche 2000 (2000)
Pelit, jossa auton vahingot piti itse maksaa ainsaituista rahoista, NFS: High Takes/Road Challenge (1999), NFS: Porsche Unleashed/Porsche 2000 (2000)
Ensimmäinen peli, jossa oli auton performanssituunaus, NFS: Porsche Unleashed/Porsche 2000 (2000)
Ensimmäinen peli, jossa ei ollut cockpit-kameraa, NFS: Hot Pursuit II (2002)
Ensimmäinen peli, jossa oli autojen kustomointia, NFS: Underground (2003)
Ensimmäinen peli, jossa ei ollut jaetun ruudun kaksinpeliä, NFS: Underground (2003)
Ensimmäinen vapaasti ajettava pelimaailma, NFS: Underground 2 (2004)
Import-tuner peli, jossa ei ollut Nissaneita, NFS: Most Wanted (2005)
Ensimmäinen import-tuner peli jossa oli poliisit, NFS: Most Wanted (2005)
Ensimmäinen simulaatiomaisempi NFS, NFS ProStreet (2007)
Ensimmäinen peli joka oli pelikelvoton PC:llä, NFS: Undercover (2008)
Ensimmäinen täysin simulaatio, NFS: Shift (2009)
Ensimmäistä kertaa mukana cockpit-kamera sitten vuoden 2000. NFS: Shift (2009)
Need For Speed: Nintendo, NFS: Nitro (2009)
Motor City Online 2, NFS World (2010)
Peli joka vei taas cockpit-kameran pois ja otti mukaansa manuaaliset vaihteetkin, NFS: Hot Pursuit (2010)
Ensimmäinen Criterion NFS, NFS: Hot Pursuit (2010)
Ensimmäinen virallinen NFS-peli, jonka nimessä ei lue Need For Speed, Shfit 2: Unleashed (2011)
Ensimmäinen peli jossa pelikokemus meni pilalle siksi, että näppäimiä ei voinut kustomoida vapaasti, NFS: The Run (2011)

Siinä muutama miete pelisarjan historiasta, siellä on ollut todella viihdyttäviä pelejä ja myös todella huonoja pelejä. Omat suosikkini ovat, eikä välttämättä tässä järjestyksessä.

Need For Speed II, eka sarjan peli jota pelasin, Voodoo II kiihdytettynä tottakai! Sitä silmäkarkkia ei voinut verrata edes mihnkään muuhun.
Need For Speed III: Hot Pursuit, oli aivan mahtavaa viihdettä vääntää kissahiirileikkiä velipojan kanssa jaetulla ruudulla, Voodoo 3 kiihdytettynä! Eiku se oliki jo yksi näytönohjain, no se oli vielä kiihdytin siinä vaiheessa.
Need For Speed: Porsche 2000, näin Porsche fanina oli aivan mahtava peli! Varsinkin, kun auton mälläämistä piti varoa, koska se meni ansaituista rahoista, se korjaus, ei maagista korjausta täällä, sekä ekaa kertaa autojen performanssiin vaikuttava viritys. Mahtava peli.
Need For Speed: Underground, erittäin hyvät kontrollit ja hauskaa kisaamista, sekä siihen aikaa import-tuner villityksen tuoma tunnelma.
Need For Speed: Underground 2, sitä samaa, isommin, paremmin, enemmän, vapaasti ajettavassa maailmassa.
Need For Speed Pro Street, tykkäsin tämän pelin eri pelimuodoista ja hieman realistisemmasta otteesta sarjaan. Moni vihasi, minä pidin.
Need For Speed: Shift, Gran Turismo fanille ja simulaatiomiehelle no-brainer, loistava lisäys Need For Speed sarjaan. Shift kakkonen taas oli pelikelvoton PC:llä surkeiden kontrollien takia, olisi voinut olla hyvä peli.

Most Wanted pelistä en pitänyt, koska siinä ei ollut Nissaneita. Skyline GT-R sattuu olemaan suosikki autoni. Satun myös pitämään tuunatuista Z-malleista ja Silviasta. Se oli deal breaker minulle.

Carbon
Carbon toi Nissanit takaisin peliin typerän Most Wantedin jälkeen. Vaikka kuvan auto ei Nissan olekaan.

Niin kuin näkyy, edellinen peli mistä tykkäsin on vuodelta 2009, joten on mennyt vähän alamäkeä tämä pelisarja jo pitkään, varsinkin kun suurin osa noista omista suosikeista on 2000-luvun alusta tai aikaisemmilta vuosilta.

Haluaisin kovasti tykätä tästä uudesta Need For Speed: Rivalsista, mutta ennen ostopäätöstä on saatava kyllä tietää muutama seikka. Onko siellä manuaalista vaihdelaatikkoa? Voiko kaasun ja jarrun laittaa oikeeseen tattiin liipasimien sijaan? Muutenkin kaipaisin Porsche 2000:sen tapaista Need For Speed kokemusta pitkästä aikaa, jossa todella oli väliä kolaroitko vaiko etkö.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *